Viestintää ja viestintää
Kun aika ei riitä kaikkiin kysymyksiin vastaamiseen, jäävät kysymykset leijumaan ilmaan näkymättöminä kuin itse viruksen aiheuttamat aerosolipilvet, kirjoittaa Petri Hakala.

Pääministeri Sanna Marinin viestinnästä voi olla monta mieltä. Se on ehdottoman selkeätä, mutta kysymys kuuluu, onko se riittävää? On selvää, ettei kaikkiin kysymyksiin ole vastauksia eikä pidäkään olla, mutta kannattaisiko näinä aikoina kuulla nämä kysymykset?
Kuulematta jääneistä alkaa spekulointi joka tapauksessa jatkuen varsinaisesta mediasta somen salaliittoteorioihin.
Pääministerin viestintää ei pidä verrata edeltäjäänsä varsinkin, kun aika on eri. Median tenttien muoto on hankala, koska kaikki etenee etänä viestinnästä vastaavan peukalon alta eikä tarvittaviin lisäkysymyksiin ole tilaa ja aikaa.
Ruotsissa paikallisen THL:n vakiokasvo Anders Tegnell vastaa päivittäin väsymättä kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Ylen iltapäivän erikoislähetys on ihan hyvä avaus, mutta sisällön taso heilahtelee liikaa.
Etelä-Koreasta yrittävät kaikki maailman maat ottaa oppia. Kaikki lähtee avoimesta ja väsymättömästä viestinnästä. Seuraavaksi testataan paljon, jäljitetään ja laitetaan sairastuneita karanteeniin. Oleellisin apu on applikaatio, joilla tartunnan saaneiden lähellä liikkuneet voidaan tavoittaa.
Tuntuisi erikoiselta, jos Suomesta ei löytyisi valmiuksia tällaisen palvelun kehittämiseen ja käyttöönottoon. Ja ennen kuin kukaan ehtii huutaa perustuslakivaliokuntaa apuun tietoturvaa ja ihmisoikeuksia puolustamaan, sanon, että tämä pitää määrätä ja piste. Jos on pystytty rajaamaan ihmisten liikkumista ja elinkeinon harjoittamista, pitää pystyä tähänkin.
Itse asiassa tällaisen määräyksen ei pidä olla keppi vaan porkkana, jolla kansalaisia voidaan motivoida tarvittaviin muihin rajoituksiin ja sitouttaa aikatauluihin niistä luopumiseen. Ja aika paljon meistä älypuhelimen käyttäjistä tiedetään jo nyt, kysykää vaikka Googlelta tai Facebookilta.
Viestintäministeri Timo Harakka on ilmeisesti aloittanut applikaation jalkauttamisen operaattoreille, kun hän päätti pääsiäisen alla esiintyä Elisan mannekiinina. Odotamme malttamattomina, mitä ministeri keksii Telian ja DNA:n kanssa.
On hyvä muistaa, että Uudenmaan liikkumisen rajoittaminen ja vapauttaminen ovat olleet hallitukselle vielä hyvin helppoja harjoituksia.
Pääministerin tehtävä on äärimmäisen hankala, mutta hänen on kaiken uskon ja toivon lisäksi luotava paras mahdollinen kartta ja aikataulu siitä, miten pääsemme tästä yhdessä eteenpäin. Terveys ja talous ovat hankalin mahdollinen pari sovittaa yhteen.
Siinä mielessä tuntuu kornilta, että hallituspuolue keskustan kellokkaat potkivat kintuille. Seuraaviin vaaleihin on sen verran aikaa, että puoluepolitikoinnin aika ei ole nyt. Ja aika paljon on kansanedustajiin tarttunut tietoa ohi THL:n ja STM:n asiantuntijoiden.
Kangasmaskien käytön viestimisestä on pakko sanoa huomio. THL:n pääjohtaja suosittelee, STM:n kansliapäällikkö ja vastuuministeri eivät aluksi olleet kuulleetkaan eli palataan ensi viikollla asiaan kuten pääministeri lupasi.
Jokaisessa poliitikossa taitaa silti asua oma trump. Sen verran nopeasti ennätti pääministeri Marin lausua epäluottamuksensa Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtajalle, etteivät hallituksen puheenjohtaja, ministeriön kansliapäällikkö tai vastuuministeri ehtineet kissaa sanoa.
Kauneusalan yrittäjä Tiina Jylhä taisi lopulta tehdä palveluksen, kun päättäjille tämän nolon episodin jälkeen toivottavasti paljastui huoltovarmuuden todellinen taso.
Tästä lyhyt hyppy sote-uudistukseen, sellainen on muuten siellä muhimassa, maakuntia, sairaaloita ja sairaanhoitopiirejä meillä ilmeisesti riittää uudistuksen jälkeenkin enemmän kuin lääkäri määrää, mutta kannattaisiko keskeisiä hankintoja silti yrittää keskittää maski-gaten oppien perusteella?
Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen käy omaa viestintäkampanjaansa arveluttavin keinoin tai ainakin ajoitus on pielessä. On hyvä kysymys pitäisikö hoitajien tes-neuvottelut siirtää suosiolla sopivampaan ajankohtaan ensi syksyyn?
Iltalypsyn aika ei ole nyt. On silti luvallista miettiä erityistä palkitsemista Ruotsin ja Saksan tyyliin. Mutta jäävätkö silloin bussikuskit, kaupan kassat ja monet muut huomioimatta?
Työehtoihin voi palata toivottavasti normaalissa ajankohdassa tietoisena siitä, että esimerkiksi Ruotsissa kriisi on lisännyt hakijamääriä hoitoalan koulutukseen ja kaikille on töitä. Se ei ole selvyys monella muulla alalla.