Vesa Vihriälä: Ikävistäkin päätöksistä keskustelu kannattaisi aloittaa jo nyt

Vesa Vihriälä sanoo, että talouspolitiikan keskusteluun pitäisi viimeistään kesän jälkeen tuoda vahvasti myös se, miten julkisen talouden velkaantuminen saadaan koronan jälkeen hallintaan – ikävillä ja poliittisesti vaikeilla päätöksillä.

“Keneltä pitäisi ottaa jotain pois? Kenen veroja pitäisi korottaa? Mitkä ovat ne uudistukset työmarkkinoilla, joilla pyritään nostamaan työllisyysastetta. Mitkä ovat ne yritystukiratkaisut, joiden voisi olettaa lisäävän tuottavuutta tulevaisuudessa?”

“Kaikista näistä asioista on jo normaaleissa oloissa käyty hyvin vaikeaa poliittista keskustelua. Meillähän on jo ennen kriisiä ollut julkisessa taloudessa kestävyysvaje, joka vaatii toimenpiteitä. Nyt tarve on muuttunut vaativammaksi.”

Vihriälä muistuttaa, että rahoitustukeen nyt liittyvät päätökset ja niitä seuraavat elvytyspäätökset ovat siinä mielessä helppoja, että rahan saajan näkökulmasta asia on positiivinen. Keneltäkään ei oteta mitään pois. Sopeutuksen kohdalla tilanne on erilainen.

Vihriälän resepti on selkeä: Jos halutaan muutakin kuin menoleikkauksia tai verojen korotuksia, tarvitaan entistäkin kunnianhimoisempia toimenpiteitä työn tuottavuuden ja työllisyysasteen nostamiseksi.

Siis: Yhä useampi töihin, ja tuottamaan korkeampaa arvoa.

Kaksi syytä keskustella jo nyt

Vihriälän mukaan kriisin jälkeen väkisin koittaa aika, jolloin pitäisi löytää keinot selvitä velasta “jollain järkevällä tavalla”.

“Keskustelu pitäisi käydä hyvissä ajoin, kahdesta syystä. Ensinnäkin kaikki nämä päätökset vievät aikaa ennen kuin ne alkavat vaikuttaa. Toiseksi: hankalat asiat on helpompi saada läpi, jos ne tehdään osana pakettia, jossa on jotain, joka koetaan myönteiseksi.”

Vihriälä sanoo, että vaikka hänen työryhmänsä ehdotukset akuuttiin kriisiin vastaamiseksi ja sen jälkeisestä elvytyksestä on otettu myönteisesti vastaan ja ehdotukset ovat etenemässä, tämä viimeisin osa on kipein ja siitä ei ole puhuttu tarpeeksi.

Vaikka Vihriäläkin sanoo jopa toivovansa inflaatiota apuun, hän ei usko, että sen varaan voi laskea.

“Me emme halua mennä kovin korkeaan velkatasoon jos vain suinkaan voimme sen välttää, koska seuraavan kriisin kohdatessa olisimme taas entistä haavoittuvampia. Olennaisinta on kuitenkin saada velan kasvu pysähtymään alkaneella vuosikymmenellä.”

Kestävyysvaje ehkä jopa kaksinkertaistui

Vihriälä ei halua täsmällisesti arvioida, kuinka paljon koronakriisi pahentaa kuuluisaa kestävyysvajetta – julkisen tulojen ja menojen pitkän ajan epätasapainoa. On helppo kuitenkin laskea, että Suomen tilanne on dramaattisesti huonontunut, ja lähtötilannekin oli ihan riittävän vaikea.

Jos kestävyysvajeeksi arvioitiin ennen koronaa 4-4,5 prosenttia kansantuotteesta, ei ole poissuljettua, että korona kaksinkertaistaa ongelman suuruuden. Maltillinen arvio on, että kestävyysvaje kasvaa 50 prosentilla. Luvut ovat hyvin, hyvin suuria ja poliittisesti tuollaisen vajeen kurominen on erittäin kova urakka – varsinkin kun syntyvyydestä ei näytä tulevan ratkaisua edes pitkällä tähtäimellä.

“Se, että meillä on kestävyysvaje, tarkoittaa että jos mitään ei tehdä niin velkasuhde räjähtää jossain vaiheessa. Tähän asti se on ollut kaukana tulevaisuudessa. Nyt vaarana on, että olemme jo lähivuosina kestämättömällä velkaantumisuralla.”

“Tästä syystä sen kunnianhimon politiikassa täytyy olla korkeampi kuin se on aikaisemmin ollut. Se velkasuhde ei voi lähteä räjähtämään nyt jo.”

Miten se ratkaistaan?

Vihriälän työryhmän reseptit eivät sisällä uusia ainesosia, mutta vanhoja tuttuja enemmän ja rajumpina: Työmarkkinat pitää uudistaa, ja ihmiset saada töihin, mielellään korkean tuottavuuden (ja korkeiden palkkojen) aloille. Mahdollisesti päätöksentekoa auttaa se, että kriiseissä Suomi on ennenkin kyennyt päätöksiin.

Eurooppa ei saisi pahentaa ongelmaa

Vihriälä näkee EU:n komission jättimäiset elvytyssuunnitelmat sinänsä tarpeellisina, mutta suhtautuu kriittisesti siihen, että yhteinen velka annetaan kevyillä ehdoilla jäsenmaiden käyttöön.

Hänen mielestään jäsenmaiden omaa vastuuta omasta talouspolitiikasta ei kannattaisi vähentää, pikemminkin päinvastoin.

“Elpymisrahastohanke saattaa pidemmän päälle pahentaa velkaongelmaa. Seurauksena on se, että voimme nyt lykätä kriisiä joka voi tulla sitten tuonnempana pahempana.”

“Haluaisin, että jäsenmaiden tuki olisi vahvasti ehdollista.” Hän ohjaisi jäsenmaiden omalla vastuulla olevalle talouspolitiikalle sen sijaan rahoitusta esimerkiksi EKP:lta. “Kukin jäsenmaa voisi velkaantua omalla riskillään, mutta kaikki tulonsiirrot maasta toiseen olisivat tiukan ehdollisia.”

“Komission ehdotus on merkittävä askel fiskaaliunionin suuntaan. Sitä ei pitäisi kevein perustein tehdä.”

Paluu teollisuuspolitiikkaan edessä

Tähän mennessä koronakriisi on iskenyt pahimmin palvelualaan ja pieniin yrityksiin. Samalla kun ravintoloita nyt avataan kriisi hiipii Suomen talouden suuremmille sektoreille, ja myös teollisuuteen. Uusia tilauksia ei tule, ja vanhat tilaukset valmistuvat.

“Se alkaa näkyä firmojen liikevaihdossa, teollisten yritysten lomautuksissa ja jossain vaiheessa irtisanomisissa.”

Vihriälän näkemyksen mukaan väistämättömänä seurauksena on eräänlainen teollisuuspolitiikan paluu. Kaikkia yrityksiä ei voi enää tukea, koska siihen ei ole varaa. Pitkittyvässä kriisissä on valittava, mitkä yritykset ovat kansallisesti niin arvokkaita, että ne pitää pelastaa.

“Ne ovat jollakin tavalla avainyrityksiä. Niiden organisaation katoaminen konkurssin kautta tai muuten johtaisi siihen, että taloudellista toimintaa ei pystytä yhtä hyvin harjoittamaan.  Nämä pitäisi pystyä identifioimaan, että mitkä ovat tässä mielessä tärkeitä yrityksiä.”

“Sitä valintaa on pakko tehdä”

Edessä on hallinnoille ja poliitikoille kovia päätöksiä: Onko firmalla tulevaisuus? Onko kasvupotentiaalia? Ovatko ne oikealla toimialalla?

Tätä varten on valmisteilla Vihriälän ryhmän kaavailema asiantuntijaryhmä, joka miettii miten nämä päätökset tehdään.

“Paras tieto erilaisten bisnesten menestymismahdollisuuksista on niillä, jotka sitä bisnestä tekee eikä byrokraateilla. Tässä suhteessa tämä on vaikea tehtävä, mutta toisaalta sitä valintaa on pakko tehdä. Sitä ei voi välttää.”

Vihriälän mukaan “tämän vuoden puolella” talouspolitiikan ja teollisuuspolitiikan alueella pitäisi päästä kykyyn tehdä näitä päätöksiä, jotka ovat Suomen tulevaisuuden ja hyvinvoinnin kannalta ratkaisevia.

“Jossain mielessä puhutaan uudestaan teollisuuspolitiikasta. Valtiolla on tarve tukea ja ylläpitää sellaisia ekosysteemejä, jotka ovat omiaan johtamaan korkea-arvoisen tuotannon menestymiseen Suomessa.”