Rekisteröinti onnistui. Kirjaudu sisään.

Tervetuloa! Ratkaisemme. Yhdessä.

Tervetuloa! Ratkaisemme. Yhdessä.

Tarkista salasana.

Vanhanen pitkä, projekti lyhyt?

Hallituksen uuden alun mahdollisuuden voi tuhota vain tuoreen valtiovarainministerin oma puolue ja sen syksyllä valittava uusi puheenjohtaja.

9.6.2020 Petri Hakala
1
Valtiovarainministeri Matti Vanhanen
Tasavallan presidentin uudeksi valtiovarainministeriksi nimittämä eduskunnan puhemies Matti Vanhanen piti tiedotustilaisuutta Valtioneuvoston linnassa Helsingissä 9. kesäkuuta 2020. Kuva Vesa Moilanen / Lehtikuva

Hallituksen uskottavuus nousi sunnuntaina yhdellä puhelinsoitolla, kun veteraani Matti Vanhanen suostui valtiovarainministeriksi. Vanhanen perustelee päätöstään velvollisuudentunteella.

Poliitikkojen pyhä kolminaisuus menee isänmaan, puolueen ja oman edun nimissä. Suomen kannalta täytyy toivoa, että Vanhasen velvolllisuudentunne painottuu ensimmäiseen.

Jos hän onnistuu siinä, on se myös puolueen etu.

Vanhanen puhuu projektista. Niitä hänellä riittää. Sydänleikkauksesta ja syövästä toipuva mies on kertonut valaneensa tuhat harkkoa omakotityömaallaan, jonne talopaketti on tulossa elokuun lopulla.

Tontille pitää nyt löytää toinen ammattilainen.

Matti Vanhanen on ollut monessa mukana. 90-luvulla hän oli keskeisesti kirjoittamassa puolueensa lanseeraamaa työreformia. Demareiden ay-siipi väänsi uudistusehdotuksista haluamansa uhkakuvat niin, että Esko Ahon keskusta hävisi vaalit vuonna 1999.

Kukkona tunkiollla hääri Metalliliiton demarijyrä Matti Putkonen, joka sittemmin tuli tunnetuksi Timo Soinin perussuomalaisten jytkyjen taustapiruna. Putkonen väänsi työreformista läpi viestit, että työehtosopimusten yleissitovuutta oltaisiin purkamassa ja työttömyysturvaa radikaalisti heikentämässä.

Putkonen ja kumppanit tunnustanevat näinä päivinä, että työreformin uudistuksista suurin osa on mennyt läpi aivan kuin demarien Forssan kokouksen listasta vuodelta 1903.

Nyt hallituskin puhuu paikallisen sopimisen lisäämisestä työmarkkinoilla.

Aina löytyy tarvittaessa putkosia, jotka kaivavat saatanalliset säkeet käyttöön, jos tarve ja puolueen etu niin vaativat. Kaikki kuitenkin ovat uudistusten tarpeellisuudesta samaa mieltä.

Nyt on oikea aika alkaa puhua konkretiasta. Ruotsi ja Saksa esimerkiksi ovat jo nämä tehneet.

Pääministerinä Vanhanen sai kevään 2009 Rukan hangilla idean eläkeuudistuksesta. Alkoi hirveä huuto kuten aina. Nykyisin malli on jo pääosin käytössä. Työuria on pakko pystyä pidentämään ja molemmista päistä.

Yleisellä tasolla Suomen ongelmana on, että tarvittavia uudistuksia ei saada hyvinä aikoina aikaiseksi. Sotea ajetaan nyt maaliin varmasti seitsemättä kertaa, vaikka nyt saman porukan energian pitäisi olla jo sosiaaliturvan uudistuksissa.

Nyt niitä uudistuksia tarvitaan erittäin huonoista ajoista toipumiseen.

Suomalainen mentaliteetti sietää keppiä, jos porkkanaa paremman tulevaisuuden suuntaan osataan maalata. Hallitus allekirjoitti työelämäprofessori Vesa Vihriälän työryhmän talouspaketin sellaisenaan.

Toivottavasti kokemattomampi siipi ministereistä on tehnyt kotiläksynsä siitä, että Vihriälän veli Jukka on ollut keskustan kansanedustaja ja Vesa oli vuosia Vanhasen jälkimmäisen hallituksen talousasioiden alivaltiosihteerinä valtioneuvoston kansliassa.

Vihriälä on aikanaan toiminut myös Olli Rehnin kabinetissa EU-komissiossa. Vanhasella ja Vesa Vihriälällä on kokemusta finanssikriisistä ja sen torjunnasta myös Euroopan tasolla, mikä ei ole vähäpätöistä tässä hetkessä.

Vanhasella on kokemusta ja näkemystä, mikä tuo aivan uutta särmää hallituksen sisälukuharjoituksiin. Jos Vanhanen ja pääministeri Sanna Marin yhtään löytävät yhteistä säveltä, voi olla, että hallitus on vielä kasassa miettimässä seuraavan vuoden budjettia ja tulevia sopeutustoimia.

On vaikea kuvitella, että Vanhanen lähti tähän projektiin vain viemään puoluettaan kunnialla ulos hallituksesta, vaan hän aidosti on liikkeellä isänmaan edun nimissä.

Aivan toinen asia on, missä puolue menee syyskuun puoluekokouksen jälkeen. Väistyvä ministeri Katri Kulmuni jo näytti luopumisen tuskaa höperehtimällä jatkamisestaan viisikossa. Kaksipäinen johtajamalli on hankalaa.

On mielenkiintoista seurata, miten esimerkiksi demareiden ja keskustan välejä hiertäneet kansliapäälliköiden nimitykset nyt asettuvat.

Perhe on pahin. Hallituksen uuden mahdollisuuden voi tuhota vain oma puolue. Miten Vanhasen projektin käy, kun puheenjohtaja vaihtuu ja haluaa tietysti mukaan hallitukseen?

Kulmuni voi kerätä sympatiaa, mutta hänen kannattaisi ottaa virheistä opiksi ja ottaa uusi startti myöhemmin. Työvuosia on paljon edessä.

9.6.2020
0

Osallistu keskusteluun

Tarkista salasana.

Kirjoittajasta

Petri Hakala

Petri Hakala on toiminut 25 vuotta päätoimittajana ja toimitusjohtajana Satakunnan Kansassa, Hämeen Sanomissa, Forssan Lehdessä ja Iltalehdessä. Ura alkoi 1980-luvulla Uusi Suomi -sanomalehdessä.