“Tulevaisuus vaatii yhä investointeja, niitä ei pidä koronan vuoksi haudata”

Hyvinvointivaltio - hyvinvointi ja valtio. Kaksi sanaa yhdessä ja erikseen. Voiko hyvinvointivaltiossa hyvin valtio vai ihminen? Millainen on se ihminen joka voi hyvin?
Jokainen katsoo ymmärrettävästi asioita omalta kokemus ja näköalapohjalta. Teknologian kehittäjä katsoo asioita ymmärrerttävästi siis teknologian kannalta ja alustateollisuuden kannalta. Onko tulevaisuutemme ja hyvinvointimme todella näissä käsissä? Luodaanko elämämme hyvinvointi haavoittuville teknologioille, joiden totuudenmukaista tarkoitusta emme tiedä tai, jota emme halua tietää?Pitää olla näkemystä myös "sumun" taakse.
Ymmärrän että kehittäjät ja työllistäjät teknologian ja alustojen takana on viettänyt vuosikymmeniä aikaa, jotta saavat nyt leivän päälle muutakin, niin tuotteet ja ideat on myytävä rahaksi ja lisättävä käyttäjämääriä. Ymmärrettävää että teknologian hämärtäminä nähdään vain yksi tie ja yksi oikea malli toimia.
Ollaanko päästetty irti mielikuvitus, jota on vaikea pysäyttää jos kehitämme ruokaa ja hyvinvointia laboratorioissa? Onko luonto tai ihminen tarkoitettu elämään sillä tavalla, jota ihminen on vienyt ja on viemässä eteenpäin?
Teknologia on tuonut joitakin hyviäkin asioita ihmisen mielestä. Yksi on varmasti se että pystymme tietojen yhdistämisellä löytämään nopeammin mahdollisesti toimivampia lääkkeitä ihmisten ja eläinten hyvinvointiin. Pystymme löytämään uudenlaisia lajikkeita, joiden kasvuolosuhteet toimivat paremmin meidän muuttuvissa olosuhteissa ilman torjunta-aineita.
Teknologian ja myyjien näkökulmasta varmasti löytyy paljon lisääkin hyviä asioita.
Voisivatko silmäsi ja hartiasi koko kehosi paremmin, kun katsoisit päätteitä vähemmän. Kuuntelisit ja katsoisit muutakin, kun teknologiaa joka hetki? Kehittäisitkö parempia tapoja tehdä asioita, jos teknologiaa ei tässä muodossa olisi, mitä se on nyt? Tai mitä se on suunniteltu olevan tulevaisuudessa? Jos näkisit ympärilläsi kaikki tähän kehitykseen olemassa olevat ja suunnitellut verkot. Olisi sinun näkökenttäsi yhtä sumua. En vastusta kehitystä. Haluan haastaa sinua näkemään muitakin vaihtoehtoja. Että sinun tai jälkipolvien ei tarvitsisi katua, miksi en tajunnut silloin.... Sinulla on vielä tähän mahdollisuus. Sinulla on vielä mahdollisuus pitää huolta siitä että kaikilla ihmisillä on oikeasti työ, joka tuo aitoa hyvinvointia sinulle ja sitä kautta yhteiskunnalle. Yhteiskunta on yhtä vahva, kun sen heikoin lenkki. Tähän kuuluu myös luonto ja sinä.

Antti kertoo, aivan oikein, että pohjoismainen hyvinvointivaltio toimii vaikeissakin oloissa. Nyt jos koskaan olisi syytä miettiä sitä, onko todellakin näin.

Kiistatta julkinen sektori on toiminut jopa ihailtavan hyvin, kun pandemiaa pyritään eri strategioilla pysäyttämään ja ihmishenkiä säästämään. Entä kun ryhdytään rakentamaan yhteiskuntaamme uudelleen, ts. turvaamaan erinomainen hoito, estää syrjäytyminen, säilyttää työpaikat, työllisyys, yritykset, vienti ja kysyntä?

Hyvinvointivaltion turvaaminen käsitteellisesti ei ehkä ole oikea viitekehys tälle jälleenrakennustyölle. Pitäisi ryhtyä puhumaan enemmänkin hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa julkinen sektori on toki keskeinen toimija, mutta vain yksi toimija.

Yhteiskunnan jäseniä ovat ihmiset, vapaaehtoistoiminta, mitä suuremmassa määrin eri kokoiset yritykset, niiden johto ja henkilöstö, hyvinvointiverkostot jne. Jälleenrakentamiseen tarvitaan siis koko yhteiskunta, ei pelkästään valtiota tai kuntia.

Eikö olisi enemmän tätä päivää lähteä rakentamaan ja turvaamaan pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa julkisen sektorin toimijoiden ja suurten korporaatioiden rinnalla näemme aktiivisina toimijoina myös yrittäjät, jotka erityisesti tässä ajassa haluavat tuoda oman panoksensa edessä olevalle raskaallekin työlle.

Eikö nyt olisi aika alkaa puhumaan hyvinvointiyhteiskunnasta?

Ihmiset usein tällaisina aikoina kangistuvat yhä enemmän kaavoihinsa, kun juuri nyt se konsulteilta opittu termi "laatikon ulkopuolella ajattelu" olisi kaikkein eniten kaivattua.

Juuri nyt, vaikka koronavirus viekin kaiken liikenevän potentiaalisenkin rahavaran, pitäisi miettiä, miten Suomi mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti tulee ulos kriisistä. Ja minkälaisia asioita tekemällä Suomi pärjää jatkossa yhä kovenevassa maailmantalouden kilpailussa.

Investointihyödykkeiden kysyntä saattaa olla laimeaa pitkään. Tavanomaisia ikääntyneiden teknologioiden tuotteita osaavat tehdä monet meitä kehittymättömämmät taloudet ja vieläpä paljon halvemmalla, mutta kutakuinkin samalla laatutasolla - suomalainen laatu on muutenkin hiukan meidän oma illuusio ja siis toiveajattelua.

Lyhyesti: Korkean koulutustason kehittynyt ja kallis kansantalous ei voi pärjätä tekemällä samanlaisia tuotteita ja palveluita kuin matalan koulutustason kehittymätön ja halpa kansantalous.

TKI-investoinnit Suomessa ovat olleet luvattoman matalia jo pitkään. Kun tiedämme, että kaikenlaisen uuden kehittäminen ja kaupallistaminen kestää pitkään, on riittämätöntä nykyisin erityisesti suuryhtiöiden harrastama vain inkrementaalinen vanhan toiminnan tehostaminen ja parantelu sekä liki kaiken vuosivoiton jakaminen osinkoina pois tilanteessa, jossa TKI-Investointeihin panostetaan vain noin 1% liikevaihdosta. Tämä muistuttaa vanhan ihmisen elämää kuolemaa odotellessa. Yhdessä lapsillemme jätettävän velkavuoren kanssa tämä johtaa myös rampojen yhtiöiden jälkeen jättämiseen näille kohta täysin onnettomille jälkeläisillemme.

Nyt juuri pitäisi panostaa uudistumiseen ja tuotekehitykseen, erityisen paljon.

Olen huomannut että lausuntoautomaatit heräävä taas. Nyt tarvitaan tekoja. Pieniä ja isoja tekoja.

Isot teot ovat yleensä hitaita ja valuvat kuin olut kuivaan hiekkaan. Esimerkiksi nuoret vajaatyökykyiset eivät työllisty mitenkään, koska heillä on myös muita ongelmia kuin vajaa ammattitaito.

Mikä on sellainen työ jossa voidaan hoitaa nuorten sosiaalistuminen ja ammatillinen kehitys? Tämä olisi iso teko.

Työnantajien tulisi kehittää toimintojaan niin, että se huomioi tämän ongelman. Tulisi tarjota esim 100 hengen yrityksessä 5-8 nuoriso tai muuten vajaatyökykyistä työpaikkaa. Tiedän, että tässä on muutama vaikea asia, jotka tulisi ratkaista, jos on tahtoa ja halua. Ne olisivat niitä pieniä tekoja ihmiselle.

Yksi hyvä esimerkki tahdosta ja halusta auttaa on Jyväskylässä KEJR ry pyörittämä nuorten vaikeasti työllistettävien työharjoittelu.

Eriarvoistumisen pysäyttäminen edellyttää kaikkien työpanosta yhteiskunnassa siten, että työksi tunnustetaan kaikki toiminta, jolla edistetään tasapuolisesti hyvinvointia, huolenpitoa ja onnellisuutta.