Rekisteröinti onnistui. Kirjaudu sisään.

Tervetuloa! Ratkaisemme. Yhdessä.

Tervetuloa! Ratkaisemme. Yhdessä.

Tarkista salasana.

Talouden järjestelmäongelmia pitäisi ratkaista koronakriisin yhteydessä

Aikoinaan hyvin toiminut talousjärjestelmä ei automaattisesti palvele hyvinvoinnin tavoitteita maailman muuttuessa. Tämä kolmeen osaan jaettu essee haastaa ajattelemaan, toimivatko kaikki talousjärjestelmän osa-alueet ihmisten hyväksi. Jos löydämme parannettavaa, koronan aiheuttamassa talouskriisissä piilee mahdollisuus tehdä muutoksia.

6.5.2020 Ilari Määttä
1

Koronapandemia on tätä kirjoittaessa levinnyt jo useimpiin maihin. Aluksi oli selvää, että voimakkaita keinoja tarvittiin, jotta terveydenhuollon kapasiteetti riittää kaikkien auttamiseen. Tilanteen pitkittyessä talouden pysäyttämisestä koituvat haitat alkavat kuitenkin kasautua.

Tasapainon löytäminen terveyden ja talouden välillä tulee olemaan vaikeaa. Joka tapauksessa talous kärsii pahoin ja se tulee ajautumaan taantumaan, lamaan tai pahimmassa tapauksessa romahdukseen. 

Ajan mittaan ymmärrämme paremmin, kuinka talous vaikuttaa hyvinvointiin ja miten ihmisten tavoitteet muuttuvat. Tämän takia talousjärjestelmää pitää myös päivittää.

Esimerkiksi talouskasvu on ollut Suomelle ensisijaisen tärkeä talouspolitiikan tavoite jo pitkään. Tälle tavoitteelle ei ole esitetty politiikassa vaihtoehtoa, vaikka yhteys talouskasvun ja ihmisten hyvinvoinnin välillä häviää maan vaurastuessa.

Tässä kirjoitussarjassa esittelen kaksi perustavaa argumenttia, miksi talousjärjestelmä ei nykymuodossaan aina edistä ihmisten asettamia hyvinvoinnin tavoitteita. Tuon esille konkreettisia esimerkkejä talouden osa-alueista, joita voisi todennäköisesti kehittää.

Kirjoitukset olen tarkoittanut keskustelun avaukseksi ja listaa on helppo jatkaa. Tuo omat ajatuksesi mukaan kommentteina!

Talousjärjestelmän muutoksiin saattaa nyt löytyä yhteistä halua poliittisesta katsantokannasta riippumatta. Normaalioloissa talouden järjestelmä kehittyy usein omalla painollaan ilman perusteellista uudelleenarviointia.

Tämä essee keskittyy siihen, mitä tulee koronan ja talouskriisin jälkeen. Normaalioloissa talousjärjestelmää kehitetään pienin askelin. Perustavia muutoksia ei haluta tehdä, koska ne voivat aiheuttaa suuria häiriöitä.

Pitkän ajan kuluessa tämä voi muodostua ongelmaksi, koska järjestelmän perusta voi pohjautua vanhaan taloustieteeseen ja vanhoihin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin.

Tämän vuoksi talouskriisi tarjoaa myös piilevän mahdollisuuden. Järjestelmä on jo valmiiksi häiriötilassa. Siksi pystyisimme tekemään perustavia muutoksia ilman mittavia lisähäiriöitä, jos päätämme, että jokin talousjärjestelmän osa ei enää aja tavoitteitamme parhaalla mahdollisella tavalla.

Talouskriisin aiheuttamaa kurjuutta pitää tietenkin välttää, mutta olisi kuitenkin viisasta käydä tämä keskustelu sen sijaan, että kiirehdimme palauttamaan vanhan vajavaisesti toimivan järjestelmän.

Esseen ensimmäisessä osassa tarkastelen sitä, miten nykyinen globaali talousjärjestelmä keskittää valtaa ja tietoa, mikä kasvattaa pitkällä aikavälillä koko järjestelmän romahtamisen riskiä ja hidastaa kehitystä. Ensimmäisessä osassa argumentoin hajautetumman järjestelmän puolesta, jossa valtiot pystyvät itsenäisesti päättämään taloudestaan. Tällä voisi saavuttaa kestävämmän ja kehittyvämmän globaalin talousjärjestelmän.

Tämän osan ajatukset seuraavat löyhästi Joseph Schumpeterin (Creative Destruction) sekä Nassim Nicholas Talebin (The Black Swan, Antifragile) ideoita.

Jos pyrkisimme rakentamaan kestävän järjestelmän, olisi mieletöntä tehdä suuria kehityskokeiluja koko populaatiolle samanaikaisesti. Tämä riskeeraisi koko järjestelmän virheen sattuessa, mikä tapahtuu ihmisten erehtyväisyyden vuoksi varmasti ennemmin tai myöhemmin.

Evoluution havainnollistamana kestävin ja kehittyvin järjestelmä oppii jatkuvasti pienillä kokeiluilla. Jatkuva tiedon kerääminen takaa myös, että järjestelmä päivittyy täyttämään ajankohtaisia tarpeita.

Sarjan toinen osa käsittelee moraalin roolia taloudellisissa päätöksissä yksilön tasolla. Taloudellisen toiminnan kulttuuria on vahvasti muokannut idea siitä, että itsekäs oman edun tavoittelu taloudessa johtaa tehokkaimpaaan ja ihmisten kannalta parhaaseen lopputulokseen.

Onneksi tätä kulttuuria vastaan on kuitenkin noussut kasvava joukko ihmisiä, jotka kiinnittävät huomiota taloudellisten päätöstensä vastuullisuuteen. Nykyinen talousjärjestelmä ei kuitenkaan tarjoa tukea vastuullisuuden tavoittelussa. Se toimii jopa sitä vastaan piilottamalla tietoa tuotantoketjun vastuullisuudesta.

Tässä toisessa osassa tuon esille talouskulttuurimme, jossa moraalittomat päätökset markkinoilla ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä. Vastoin vanhaa taloustieteen dogmaa, itsekkäät moraalittomat taloudelliset päätökset eivät tuota parasta lopputulosta yhteiskunnassa.

Vaihdos vastuullisuutta tukevaan talouskulttuuriin parantaisi ihmisten hyvinvointia suoraan sekä laajentaisi poliittista keinovalikoimaa hyvinvoinnin tavoitteiden edistämiseen.

Kulttuurimuutos on jo käynnissä, mutta nykyjärjestelmä ei tue, vaan pidättelee sen laajenemista. Mukautuvampi järjestelmä tukisi ihmisten asettamia tavoitteita paremmin.

Juttusarjan kolmannessa osassa tuon esille reaalimaailman esimerkkejä, jotka havainnollistavat ongelmia globaalissa talousjärjestelmässä aiemmin esitettyjen argumenttien pohjalta. Käytän esimerkkeinä finassimarkkinoita ja kansainvälistä kauppaa.

Samankaltaista arviointia siitä, ajaako talousjärjestelmä ihmisten etua parhaalla mahdollisella tavalla, voidaan ulottaa monille eri osa-alueille.

Perustelen, miksi finanssimarkkinat ja kansainvälinen kauppa eivät palvele hyvinvoinnin tavoitteita parhaalla mahdollisella tavalla. Finanssimarkkinat luovat ylimääräistä epätasapainoa ja vapaakauppa asettaa maat vahingollisen kilpailun kehään.

Nämä esimerkit eivät kata läheskään kaikkia talouden osa-alueita, joita meidän olisi syytä uudelleenarvioida.

Koronapandemia on mahdollisuus uudelleenarviointiin

Koronapandemia on pakottanut talouden pysähdyksiin. Kaikesta koronan aiheuttamasta kurjuudesta huolimatta meillä on nyt mahdollisuus käydä keskustelua siitä, mitä tavoitteita toivomme talousjärjestelmältä, ja osaammeko säännellä markkinoita sen mukaisesti.  

Tarjoamani ratkaisut eivät ole tieteellisesti parhaiksi todettuja, koska niistä ei ole tarpeeksi tietoa. Tämä onkin olennainen kritiikkini nykyiselle talousjärjestelmälle. Se ei kokeile tarpeeksi eri ratkaisuja, jonka seurauksena emme tiedä, miten voisimme parhaiten saavuttaa hyvinvointitavoitteemme.

Siksi tämä onkin vain keskustelun avaus. Kannattaako meidän palata vanhaan talousjärjestelmään, vai osaammeko rakentaa paremman?

Kirjoituksen muut osat

  1. Globaali talousjärjestelmä tarvitsee kokeilukyvyn
  2. Vapaat markkinat unohtivat moraalin
  3. Moraalin puute sekoitti finanssimarkkinat ja kansainvalisen kaupan
7.5.2020 Lasse Laaksonen
0

Osallistu keskusteluun

Tarkista salasana.

Kirjoittajasta

Ilari Määttä

Ilari Määttä tekee taloustieteen väitöskirjaa Saksassa Braunschweigin teknillisessä yliopistossa. Hänen erikoisalaansa ovat kehitysmaataloustiede ja kehityksen mittaaminen sateliittikuvista.