Rekisteröinti onnistui. Kirjaudu sisään.

Tervetuloa! Ratkaisemme. Yhdessä.

Tervetuloa! Ratkaisemme. Yhdessä.

Tarkista salasana.

Ruotsalaisia ei kannattaisi kyykyttää

Jokaisella on oma suhteensa Ruotsiin, mutta keskinäisellä suhteella on eniten merkitystä Suomelle. Keskeisin kysymys kuuluukin, olisiko Suomen pitänyt näyttää muille esimerkkiä ja avata rajansa ruotsalaisille ilman mahdollista kahden viikon tuumaustaukoa?

12.6.2020 Petri Hakala
1

Kaksi viikkoa on sinänsä lyhyt aika, mutta Suomen ratkaisu avata rajat Norjaan ja Tanskaan mutta pitää ne kiinni Ruotsiin voi olla periaatteellisesti merkittävä. Suomessa on koronan kustannuksella viritetty maaottelutunnelmaa, mikä on pähkähullua ja vähintään ennenaikaista.

Suomella on aina ollut erityinen suhde Ruotsiin. Asiantuntijat voisivat nimittää sitä pikkuveli-syndroomaksi tai muuksi, mutta jonkinlaisesta alemmuuskompleksista kärsimme, valitettavasti. Ruotsalaiset eivät toimi eivätkä ajattele näin suhteessa Suomeen.

Olen ollut urheilukatsomossa todistamassa suomalaisten kannustavan mieluummin Venäjää kuin Ruotsia. En ymmärrä miksi.

Tornionjokilaaksossa Suomen ja Ruotsin raja on kuin kunnan rajat Suomessa. Ihmiset asuvat ja työskentelevät sujuvasti molemmissa maissa. Siellä ei olla kotoisin Ruotsista tai Suomesta vaan Tornionjokilaaksosta. Kriisin alkuvaiheessa puhe oli suomalaisista lääkäreistä ja sairaanhoitajista, joita ei olisi päästetty töihinsä Ruotsiin. Onneksi järki voitti ja pääsivät.

Nyt hallitus käyttää samaa taktiikkaa kuin suomalaisten matkustamiseen koronan alkuvaiheessa, annetaan ymmärtää kielloksi, vaikka kieltää ei voi.

Ruotsalainen on ollut ja on edelleen tervetullut Suomeen, jos seurustelee Suomessa asuvan kanssa tai omistaa esimerkiksi kesämökin Suomessa. Ja päätöksen tarinoiden uskottavuudesta tekee yksittäinen rajavartija. Ikään kuin heillä ei nyt oikeasti olisi tähdellisempää tekemistä.

Koronassa Ruotsi epäonnistui pahasti hoivakodeissa asuvien vanhusten suojelussa. Muuta tuomiota on liian ennenaikaista kenenkään antaa.

Ruotsi esimerkiksi piti koulunsa auki. Suomessa etäopetuksen taso on kaikista puheista huolimatta ollut vähintään kirjavaa. Pahinta on, että tuhansia yläasteensä päättäneitä 16-vuotiaita on ollut kokonaan pois koulutyöstä jo maaliskuusta alkaen. Onko meillä todellakin varaa tällaisiin pudokkaisiin?

Rasismiin särähtävän keskustelun suhteen kansankoti on vielä herkempi kuin Suomi. Toivottavasti edes koronan jälkianalyyseissa päästään tilastoja avaamaan viileästi. Olisi mukava verrata ruotsinruotsalaisen, työikäisen väestön tartuntalukuja Suomen vastaaviin. On nimittäin niin, että maahanmuuttajia Ruotsissa on suhteessa merkittävästi enemmän kuin Suomessa. Johtuen esimerkiksi eri sukupolvien yhdessä asumisesta jne. ovat myös tartunnat heidän joukossaan paljon yleisempiä. Oleellisin kysymys on kuinka hyvin ja missä vaiheessa Ruotsin vanhustenhoidossa työskenteleviä on testattu myös maahanmuuttanut työväki mukaan lukien?

Tällaiseen keskusteluun kannattaa Suomessa alkaa totutella. Tehy ja kansallismieliset saavat kollegiaalisen paniikkireaktion, kun puhe on muutaman kymmenen hoitajan tulosta esimerkiksi Filippiineiltä. Totuus vain on niin, että nykyisen aktiiviväestön vaippoja vaihtamaan tarvitaan tavalla tai toisella ulkomailta tullutta työvoimaa.

Tanskalaisilla ja norjalaisilla saattaa olla omat syynsä näpäyttää Ruotsia, mutta Suomen ei olisi kannattanut mennä mukaan lällättämään. Käytännöt johtavat hyvin kummallisiin tilanteisiin. Tanskalaiset ajelevat siltaa pitkin naureskellen mökeilleen Ruotsin Skåneen, mutta ruotsalaisilla on hankalaa päästä edes töihinsä Tanskaan. Siitä huolimatta Malmön tartuntaluvut ovat olleet selvästi Kööpenhaminaa alhaisemmat.

Eikö siis Tanskan ja Suomen pitäisi ehdottomasti kieltää kansalaisiaan menemästä Ruotsiin? Ruotsalaiset kuitenkin toimivat ainakin suomalaisiin nähden koronan suhteen vähintään yhtä vastuullisesti ilman hemmetinmoista poliitikkojen ja viranomaisten mikro-ohjaamista.

Ahvenanmaan, ruotsinlaivojen ja koko manner-Suomen kesämatkailun kannalta olisi äärimmäisen suotavaa, että Suomen rajat ihan aidosti avataan ruotsalaisille heti juhannuksen jälkeen.

Hallitustasolla suomalaiset tuntuvat luottavan ruotsalaisten kollegojensa pitkämielisyyteen ja avarakatseisuuteen. Ruotsalaiset iltapäivälehdet ehtivät jo revitellä Suomen ratkaisua lajityypilleen uskollisina. Sosiaalidemokraattinen sisäministeri Mikael Damberg ehti jo fiksusti lausua, että jokaisella on vastuunsa pohjoismaisen yhteistyön toimivuudesta.

Aika näyttää.

13.6.2020 KARI PIHLAVIITA
0

Osallistu keskusteluun

Tarkista salasana.

Kirjoittajasta

Petri Hakala

Petri Hakala on toiminut 25 vuotta päätoimittajana ja toimitusjohtajana Satakunnan Kansassa, Hämeen Sanomissa, Forssan Lehdessä ja Iltalehdessä. Ura alkoi 1980-luvulla Uusi Suomi -sanomalehdessä.