Pää kylmänä, sydän lämpimänä, kädet ristissä

Pää kylmänä

Kriisin keskellä tarvitsemme tarkkaa tilannetajua ja viisasta harkintaa. Todellisuus on nähtävä sellaisena kuin se on. Vähättelyt ja liioittelut vievät pohjan tulevaisuudelta. Perusteettomien pelkojen valtaan ei pidä antautua. Mielikuvituksen kauhukuvia ei pidä ruokkia. Katteettomille unelmille ei pidä antaa tilaa. Järki käyttöön.

Me luterilaiset olemme tottuneet luottamaan esivaltaan. Nyt on kuunneltava hallituksen ohjeita ja noudatettava niitä. Sooloiluun ja eripuraan ei ole varaa.

Sydän lämpimänä

Parasta, mitä ihminen voi toisille antaa, on myötätunto ja rakkaus. Vanha kultainen sääntö tunnetaan kaikkialla ihmiskunnassa. ”Tee toisille sitä, mitä toivot heidän tekevän sinulle.”

Kärsivää, sairasta ja työtöntä on nyt ajateltava entistä enemmän. Niille, jotka virkansa puolesta auttavat toisia, on annettava kaikki tuki.

Rakkaus etsii sopua ja yhteisymmärrystä. Pikkuasioista ei kannata rakentaa riitaa. On puhuttava enemmän meistä kuin minusta. On puhallettava samaan hiileen. Sen me suomalaiset olemme oppineet – emmehän nyt unohda tätä taitoa.

Kädet ristissä

Jokainen toivoo, kukin tavallaan. Jokainen voi tehdä toivon hyväksi jotakin. Jokainen voi kasvattaa toivoa.

Kaikki ei kuitenkaan ole minun vallassani eikä meidän hallussamme. Parhaatkin yritykset voivat epäonnistua. Ihminen ja ihmiskunta joutuvat kohtaamaan omat rajansa.

Toivo on sukua rukoukselle. Jos epäilet tai pelkäät, pane kädet ristiin. Rukous ei ole pelkuruutta eikä pakenemista, vaan turvautumista Häneen, joka on ihmistä suurempi. Maailma on Jumalan kämmenellä, silloinkin kun siihen on vaikeaa uskoa.

Pääsiäisen aikaan voi muistaa, että Kristus nousi kuolleista ”kolmantena päivänä”. Kuoleman mahti oli ajaltaan rajattu ja se päättyi aikanaan. Tähän sanomaan voi vakavimmankin kriisin keskellä turvautua. Koska Kristus on noussut kuolleista, meilläkin on toivoa. Totisesti.