Ainakin yksi tapa olla nyt viisaampi on toisenlainen laman jälkihoito kuin mitä tehtiin 1990-luvun lamassa velkaantuneille, joiden velat myytiin 5 prosentin arvosta ulkomaisille perintäyhtiöille.
Oikeampi tapa tässä kohtaa olisi ollut esim. "antaa velat anteeksi" eli myydä saamiset 5%:n arvosta velallisille itselleen, jolloin satasen velasta olisi voinut halutessaan ostaa itse itsensä vapaaksi viidellä eurolla. Näin moni olisi päässyt vielä uuden elämän alkuun.
Mutta nyt yllä olevasta erittäin julmasta virheestä johtuen keskuudessamme elää vielä monia, jotka ovat velkaantuneet 1990-luvun lamassa, ja joilla velat ja viivästyskorot juoksevat niin kauan kuin velallinen pysyy elossa. Nämä kansalaiset maksavat velkojaan kuolemaansa asti.