Islannin esimerkki on innostava. Meillä sama mahdollisuus: seulotaan ja eristetään kaikki viruksen kantajat.

Singapore, Etelä-korea ja Japani ovat käyttäneet samaa taktiikkaa.

Tuon aika tulee pian. Ensin pitää saada testauskapasiteetti kuntoon. Ja vasta-ainetestit eivät riitä siihen. Tartuntaketju kuolee 2 viikossa (ei voi levitä), kun sairastatuminen tunnistetaan ja sitten on pitävä karanteeni. Jos voisi testata oireettomatkin, taudin leviäminen loppuisi.

Miksi tarvitaan infektiotautilääkäri jäljittämään tautiketjut? Sanoisin että jos henkilö saa testituloksen ja tietää sairastavansa, niin hän menee varmasti karanteeniin itse eikä levitä tautia. Lisäksi varoittaa lähipiiriä ja ihmisiä joiden kanssa ollut tekemisissä. Valtiovallan tulisi uskoa, että ihmiset pystyvät itsekin toimimaan.

Kuinka voisi ilmoittautua vapaaehtoiseksi tautiketjujen jäljitykseen?

Jos lainsäädäntö asettaa vaatimuksia sille, kuka voi tehdä tautiketjujen jäljitystä, niin voisiko poikkeustilanteessa sallia normaalista poikkeavan menettelyn?

Turhaa rahan haaskausta on seulominen ja eristäminen. Panostetaan terveydenhuollossa vakavien oireiden hoitoon! Muutoin pyritään pitämään kiinni normaaliarjesta. Panostus on laitettava riskiryhmien sairastumisen ehkäisyyn ja hoitoon, ei kaikkien eristämiseen. Ei ihmisten valvontaa tai muitakaan ihmisoikeusrikkomuksia. Lisätään tietoisuutta viruksesta ja oikeista toimintatavoista, mutta muuten pysytään normaaliarjessa. Kukaan ei halua menettää läheisiään sairaudelle, mutta elämän on jatkuttava kaikesta huolimatta. Ihmisten eristäminen vastoin heidän tahtoansa on väärin ja epäoikeuden mukaista! Väärintekijöille on tietysti oltava rangaistukset, mutta niidenkin tulee olla kohtuullisia ja perustua faktoihin, ei kuulopuheisiin. Kaikkien osapuolien on oltava tietoisia heitä koskevista asioista!