Seuraavaan kriisiin varautuminen alkaa nyt, samanaikaisesti kun varmistetaan ettei meillä ole 90-luvun laman kaltainen konkurssi-, massatyöttömyys- ja pitkään heijastuva mielenterveyden kriisitilanne seuraavat vuodet.
Annan toisten kertoa miten tämä kriisi hoidetaan. Näkemykseni seuraavaan kriisiin varautumisesta:
1. Yhteiskuntaa ei voida toista kertaa pysäyttää kuten nyt.
2. Uusien virusten esiintymistä ja leviämistä ei voida estää, mikäli ei löydetä yleispätevää rokotetta tai vastaavaa yhtä tehokasta keinoa ennaltaehkäistä. Ratkaisua tai aikataulua ei ole tiedossa.
3. Globalisaatio ei ole ohi eikä koko maailmaa voida pysyvästi sulkea. Se olisi paluuta luolamiesaikaan ja fakta on, että Suomi elää kansainvälisessä taloudessa. Emme pystyisi pysyvästi eristäytymään muusta maailmasta.
4. Tehohoitopaikkojen määrä on täysin alimitoitettu skenaarioon, jossa yhtäaikainen tarve voi olla tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia potilaspaikkoja. Nyt meillä on näitä kolmisensataa. Paljonko maksaa 10000 reservitehohoitopaikkaa? Vertailuna, paljonko on BKT:n 10%:n vähenemisen arvo tänä vuonna (ottamatta huomioon inhimillistä kärsimystä, jolle ei ole kvantitatiivista mittaa)?
5. Esimerkiksi varusmiespalveluksen yhteydessä voisimme rakentaa lisää kriisiajan kapasiteettia.