Matti Vestman istui laavulle ja kertoi tarinan suomalaisesta yrittäjyydestä

Masa kertoo upean toivon viestin. Vaikka tilanne olisi sysimusta, vaikka kaikki valo olisi kadonnut, silti toivo ei ole.

Kunhan vaan pimeimmillä hetkillään ne kallionleikkaukset kiertää.

Tämä hypnoottinen puheenvuoro kumpuaa ihmeellistä positiivisuutta, joka ei ole pätkääkään asioiden kaunistelua tai ongelmien musertavuuden vähättelyä.

Ehkä tällainen raadollinen ja rehellinen toivon viesti on ainoa, joka voi vastaavaa tilannetta nyt itse elävän tavoittaa. Toivon, että Masan ääni ja lämpö kantautuu sinne, mistä kaikki muu valo on jo ehtinyt kadota.

Ihan asiallinen filmi. Jos on hetkenkään elämästään leiväkseen yrittänyt, löytää Vestmanin viestistä paitsi suomalaisen syvänsinisen huumorin, myös sen työn raa´an puolen, joka jää monilta usein kovin ulkokohtaiseksi.

Nyt ei ole helppoa kenelläkään, eikä tarvitse ollakaan. Nyt on tärkeä ymmärtää tilanteen juurisyy ja tarkastaa sitä vasten omaa yrittäjyyttään. Itselläni yrittämisen perusta on tahto tehdä omanlaistaan, ja tehdä sitä hyvin. Itse tahtoa ei kaada mikään, ja siihen on hyvä perustaa, maailma olkoon millainen on. Tähän asti sille tahdolle on löytynyt ymmärtäjiä, eli asiakkaita. Tiedän etten ole yksin näin ajatteleva!

Huikea tarina. Hienoa avoimuutta ja vaikuttavuutta. Sekä tietenkin tosi väkevä viesti.
(Vaikkei nähty edes Mattia painoja nostamassa.)

Hieno puheenvuoro vaikeuksista selvinneeltä yrittäjältä. Tämän soisi näkevän jokaisen vaikeuksissa olevan yrittäjän. Samoin niiden, joilla on mahdollisuus helpottaa tai vaikeuttaa yrittäjän ja hänen läheistensä selviämistä tästä vaikeasta tilanteesta.

Hieno tarina, itse olen joskus suunnitellut saman ratkaisun valmiiksi mutta ihan noin lähelle en mennyt sen kanssa. Elämä voittaa aina materiaalin. Jaksamista kaikille joilla on veitsi kurkulla.

Kiitos Masalle, naapuripitäjän miehelle. Itku tuli silmään. Kiitos hitosti tästä <3.

Kiitos Masa kun kerroit tän. Itsellä ahdistanut kans paljon. Samaistuin aika paljon. 2002 lama oli mulle häpeä. Tämä tarina auttoi ymmärtämään sitä miksi nyt ahdistaa vaikka tilanne osin kunnossa ja osin menee päin persettä. Nyt onneks helpottaa jo bisnes ja valoa ja optimismia ja kasvua jo ilmassa. Me kestetään tää!

Kiitos tarinasta. 90-luvun lamasta vahvat muistot kun omat vanhemmat menettivät kaiken. Selvittiin jotenkin.

Päällimmäisenä muistona mannapuuro, jota syötiin usein. Olin tästä iloinen koska rakastin mannapuuroa.

Isä innovoi myös jouluksi bisneksen. Kerättiin koko perhe metsässä havuja. Faija myi havuista sidottuja havulettejä stadin liikkeiden jouluikkunoihin. Havulettejä myytiin metrihinnalla ja niitä sai jouluvaloilla tai ilman. Aina asennettuna. Tästäkin minulla iloinen muisto, vaikka todellisuus oli varmasti perheeessämme hurja.

Nyt perheenäitinä ja yrittäjänä mietin yrittämistä kolmena pallona, jota jonglöörina pidän ilmassa. Kaksi palloa on lasia - perhe ja oma terveys. Ne särkyvät jos ne menetän. Yritykseni on kumipallo, joka pudotessaan kimpoaa kyllä uudestaan ilmaan. Kovilla ollaan, mutta kuten Masa sanoi - tämä ei ole meidän syy. Tsemppiä ja valoa kaikille.

Hienoa MASA isoilla kirjaimilla, olet ollut kylämme Sport Man! Sinulla on hienot lapset. Koskettava tarina - emme ymmärtäneet tätä kun lapsemme olivat pieniä. Olit kylän lapsille kuitenkin läsnä vaikka sinulla oli takana vaikeuksia. Hieno mies olet ! T. Nonna Sipoosta Heikin mukana elänyt