Löytääkö raha tukiviidakosta oikean kohteen?

Valtiovarainministeri Katri Kulmuni julisti koronakriisin alussa, että valtio takaa ja pankit jakaa. Jakajien määrä on kasvanut, mutta tukien kohdentamisessa on ongelmia, eikä väärinkäytöksiltä ole vältytty. Mikä olisi oikea tapa jakaa rahaa maksuvaikeuksiin ajautuneille yrityksille?

Hallituksen alkuperäinen tavoite oli, että koronatukia annettaisiin ensisijaisesti valtion takaamina lainoina ja helpotuksina työnantajamaksuihin. Finnvera ja valtion pääomasijoitusyhtiö Tesi valjastettiin palvelemaan isoja yrityksiä. Business Finland ja ely-keskukset alkoivat jakaa koronasta kärsiville yrityksille kehittämistukea, kunnille jätettiin yksinyrittäjien auttaminen.

Päätöksiä tehtiin nopeasti, mikä johti siihen, että alkuvaiheen rynnistyksessä 100 000 euron kehittämisrahaa saivat yhden tai kahden hengen yritykset, joiden liikevaihto saattoi olla pienempi kuin itse tuki. Mukana oli myös yrityksiä, joiden tilinpäätöstietojen toimittamisessa oli epäselvyyksiä.

Yksittäiset virheet jakopäätöksissä eivät tee tyhjäksi tuen tarvetta. Yli 20 hengen yrityksissä on pian käyty puolen miljoonan työntekijän yhteistoimintaneuvottelut, koska myynti on pysähtynyt kokonaan tai laskenut niin paljon, että kassan pohja häämöttää. Tukea tarvitaan, jotta kuopan yli päästäisiin ilman valtavia irtisanomisia ja työttömyyden kasvua.

Katkeruutta on herättänyt se, että ensivaiheessa 100 000 euron avustusta saivat nopeimmat ja nokkelimmat, kun lähdöstä myöhästyneet yksinyrittäjät joutuvat tyytymään kuntien kautta jaettavaan 2 000 euron tukeen tai yrittäjän työttömyyspäivärahaan, joka on alle tuhat euroa kuukaudessa.

Nyt käytössä olevien tukien rinnalle kehitetään edelleen uusia rahoitusmuotoja. Helsingin Sanomien mukaan kaikille koronasta kärsineille yrityksille suunnitellaan tukea, joka kattaa kiinteitä kuluja kuten vuokria ja palkkoja. Kuluja korvattaisiin suhteessa menetettyyn myyntiin, jotta lomautuksia ja irtisanomisia ei olisi pakko tehdä.

Suoran kulutuen rinnalla hallitus pohtii ravintoloille myönnettäviä korvauksia vastineeksi niiden toiminnan rajoittamisesta. Valtiovallan hidastelu on herättänyt kummastusta, koska ravintola-, matkustus- ja majoitustoiminta ottivat kovimman iskun heti kriisin alussa.

Tukien ja niiden jakajien määrän kasvattaminen lisää rahoituksen kohdistumisen vaikeuskerrointa. Jo tällä hetkellä on paljastunut tapauksia, että sama yritys hakee ja saa tukia useammasta kuin yhdestä lähteestä, jos sillä on riittävästi hakemusosaamista. Miten estetään tukien päällekkäisyys ja varmistetaan se, että tukea saavat todella sen tarpeessa olevat?

Tukihakemusten ruuhka on useiden viikkojen mittainen, ja mitä nopeammin rahoituspäätöksiä tehdään, sitä enemmän tulee virheitä. Toisaalta kaikille jaettavan suoran rahoituksen piiriin tulee väistämättä niitä, jotka eivät koronakriisistä juuri kärsi. Näitä aloja ovat esimerkiksi verkkokauppa ja erilaisia suoratoisto- ja etäpalveluja tarjoavat yritykset.

Aiheesta kirjoittaa Taloussanomat.

Verottaja antaa koronahelpotusta

Yksi suunnitteilla oleva tukimuoto on maksettujen arvonlisäverojen palauttaminen yrityksille. Verottaja voi palauttaa kolmen kuukauden verot koronasta kärsiville yrityksille, mutta veron joutuu myöhemmin maksamaan takaisin.

Käytännössä kyse on korottomasta lainasta, joka voi auttaa pahimman yli, jos palautukset saadaan toteutettua nopeasti. Alustavasti palautusten on arvioitu toteutuvan vasta kesäkuusta eteenpäin, mikä voi olla monelle yrittäjälle liian myöhään.

Kassakriisin kanssa kamppailevat yritykset saavat verottajalta helpotusta myös verovelkojen perimisessä. Verottaja lieventää kriisin aikana suhtautumistaan maksuvaikeuksiin, eikä hae lakisääteisiä maksuja laiminlyöviä yrityksiä välittömästi konkurssiin, mikä hidastaa mahdollista konkurssiaaltoa. Tosin kriisin pitkittyessä konkurssit siirtyvät todennäköisesti vain eteenpäin.

Tukien varaan ei voi jäädä

Tuet ovat välttämätöntä ensiapua, mutta niiden varassa ei yritystoimintaa voi kovin pitkään pyörittää. Koronakriisin aiheuttama häiriö ja mahdollinen lama kaatavat osan yrityksistä joka tapauksessa.

Business Finlandin ja ely-keskusten myöntämät kehittämistuet auttavat yrityksiä luomaan uusia liiketoimintoja, mutta sopivat huonosti konkurssiuhan alla kamppaileville. Niille suorat tuet sopivat paremmin, mutta edelleen jää jäljelle kysymys, kannattaako kaikkia edes yrittää auttaa. Yritystuki ei ole sosiaalitukea.

Suurin osa ennen kriisiä terveistä yrityksistä todennäköisesti selviää yhden kuukauden, mutta kahden tai kolmen kuukauden seisokkia harva kotimaan palveluyritys kestää.

Paras yritystuki on loppujen lopuksi yhteiskunnan mahdollisimman nopea avaaminen.

Suomi on onnistunut hyvin viruksen hidastamisessa, mutta samalla strategialla ei voi jatkaa loputtomiin. Suomen Kuvalehden mukaan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle laskelmia tehnyt taloustutkija Juha Tervala arvioi, että väärä strateginen valinta voisi maksaa 100 miljardia tällä vuosikymmenellä, mikä johtaisi vakaviin terveydenhuollon ja muiden hyvinvointipalvelujen rahoitusongelmiin.