Kun kissa on poissa, hyppivät hiiret pöydille

Pääministeri ilmoitti maanantaina jäävänsä flunssan takia toistaiseksi sairauslomalle. Sunnuntaina hän oli mukana Kultaranta-keskustelussa ja antoi vielä maanantaina Kesärannassa haastattelua STT:lle.

Paineet ovat kovat. EU-komissio antaa keskiviikkona ehdotuksensa tukipaketiksi. Lainaa vai tukea, kuuluu iso kysymys monesta pienemmästä puhumatta. Kriisistä voisi oppia jatkon kannalta myös jalon taidon delegoida. Kyllä meidän julkisesta sektorista pitäisi riittää viranomaisia esimerkiksi ukrainalaisten tai thaimaalaisten marjanpoimijoiden maahantulolupiin niin, etteivät ne hallituksen pöydälle juutu EU-miljardien sekaan.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Arhinmäki ehti heti Marinin jäätyä sairauslomalle lausumaan, että sovittuja hävittäjähankintoja pitää voida siirtää ja alkaa myös keskustella koko paketin hinnasta. Hiiret hyppivät pöydille vai miten se meni?

Pääministeri puhui Kultaranta-keskustelussa suorituskyvyn korvaamisesta ja demarien ryhmäpuheenjohtaja Antti Lindtman toisti samaa. Tämä suorituskyvyn korvaaminen ilmeisesti pitää sisällään option keskustella koneiden määrästä.

Nyt puhutaan vakavista asioista. Nyt puhutaan itsenäisen valtion turvallisuudesta ja varautumisesta siihen.

Onneksi hävittäjähankintaa valmistellaan turvallisesti ammattilaisten eli sotilaiden johdolla. Tunnen monia ja luotan tässä asiassa suomalaisiin upseereihin.

Poliitikkojen ja muiden virkamiesten varautumiseen en täysin luota. On ehkä kohtuutonta vääntää vielä puukkoa haavassa, mutta muistellaan hetki niitä maaliskuun lopun lausuntoja, kun ”Huoltovarmuuskeskuksen ovet historiallisesti avautuvat ja rekat lähtevät liikkeelle”.

Mietitään hetki tilannetta, jossa Itämerellä alkaa liikkua pieniä vihreitä miehiä esimerkiksi Ahvenanmaan kulmilla ja ilma- sekä merivoimien valmiudet olisivat luokkaa HVK.Ei tällaisilla asioilla voi vain leikkiä. Maailma oli paljon epävarmempi paikka jo ennen koronaa.

Palataan politiikkaan. Siinä mielessä Arhinmäen avaus on ymmärrettävä, jos sillä halutaan avata koko hallitusohjelma kuten tietysti pitäisi. Päähallituspuolue demareiden leiristä on kuultu puheita, ettei ohjelmaan pidä koskea.Tästä päästään koviin lukuihin. Keskustan valtiovarainministeri Katri Kulmuni on kertonut, että jos koko koronan jälkilaskusta selvitään 30 miljardin euron lisävelalla, niin hyvin on mennyt. Ja demareiden mielestä mikään ei ole muuttunut?

On mielenkiintoista seurata, miten keskustan ääni muuttuu, kun puheenjohtajaksi ennen Kulmunia huhuttu Annika Saarikko palaa ministeriksi elokuussa.

On selvää, että ensiapua velan avulla tarvitaan laajasti. Mutta entäs sitten? Rampa ei juokse, vaikka kuinka tukisi ja kannustaisi.

On arvioitu, että kevään aikana Suomi velkaantui 1,2 miljardia euroa viikossa, kun luukut olivat kiinni. Kun loppulaskua aikanaan tehdään, on hyvä muistaa kysyä miksi koko Suomea käsiteltiin samoin, vaikka tartuntojen alueelliset erot olivat todistetusti merkittäviä? Koko yksityisen kulutuksen ydin on syvällä ihmisten korvien välissä. Käyttäytymisen palautumista ei hallituksen salaileva, holhoava ja tempoileva viestintä ole vauhdittanut tippaakaan.

Suomen julkisen talouden pohja on vetelää suota. Se on se ongelma. Niin Saksa kuin Ruotsi velkaantuvat varmasti yhtä raskaasti koronan takia, mutta jatkavat jo vuonna 2022 terveeltä pohjalta ja velkakuorma alkaa hellittää.

Meillä asenne on valitettavasti niin, että korona on lupa velkaantua surutta seuraaviin eduskuntavaaleihin 2023 asti. Eikä velka sinänsä mitään, jos se käytettäisiin järkevästi, tuottavasti ja kasvuhakuisesti, mutta nyt siitä liian suuri osa kuluu tekemättä jätettyjen päätösten syömävelkaan. Silloin puhutaan kestävyysvajeesta, sote- ja sotu-uudistuksista sekä työmarkkinoiden rakenteista.

Näitä asioita ovat olleet ratkomassa omalla vuorollaan kaikki puolueet laidasta laitaan eli millään niistä ei ole aihetta ilkkua. Nyt olisi tilaa vastuunkantajille eikä lyhytnäköisille pelureille. Kyse ei enää ole yhdestä vaalikaudesta saati ensi kevään kuntavaaleista, vaan koko tästä vuosikymmenestä ja koko Suomen tulevaisuudesta.

Uudistan jo aiemmin esittämäni ajatukseni, että nyt pitäisi hahmotella hallitusta demareiden, keskustan ja kokoomuksen kesken. Maltillisia apupuolueita löytyy tarvittaessa ilman koko sateenkaaren värejä. Uskon, että tolkun suomalaisista löytyy tälle pohjalle ja sen päätöksille riittävä kannatus.

Nykyisellä menolla olemme ajautumassa tilanteeseen, jossa on irvokasta naureskella Kreikalle, Italialle ja Espanjalle. Syrjäisen, täysin viennistä riippuvaisen reunavaltion taloudellinen riippumattomuus on mitä suurimmin myös turvallisuuskysymys. Heillä on oliiviöljyä ja viiniä. Meillä on onneksi metsiä.

Euroopan unioni on Suomen talouden kohtalonkysymys. Kyse on myös turvallisuudesta, vaikka siitä ei niin paljon puhuta. Yhdysvalloissa presidenttikin vaihtuu varmasti neljän vuoden kuluttua. Nyt Yhdysvallat ja Kiina kalistelevat sapeleitaan ja rajanaapurimme Venäjä yrittää mukaan. Taloudessa tarvitsemme EU:ta. Turvallisuudesta pienen maan kannattaa tässä hetkessä huolehtia itse tai enintään järkevässä yhteistyössä Ruotsin kanssa.