Koronahysteriasta pääsemme irti yksi kerrallaan

”Meidän oli oltava sisällä näin kauan, kun ulkona on virus, joka tappaa.”

Espanjalaisen pikkutytön sanat pysäyttivät, kun häntä haastateltiin viikkojen ulkonaliikkumiskiellon päätyttyä.

Tytön vanhempien kasvatuskeinoista voimme olla monta mieltä, mutta hänen huolensa edessä olemme kaikki yhtä viisaita tai avuttomia.

Asiantuntijoita löytyy joka lähtöön. Toinen hämmästelee, kuinka maailma on saatu polvilleen ja hysteeriseen paniikkiin taudin edessä, joka on alle 60-vuotiaille vaarattomampi kuin influenssa. Toinen sen sijaan haluaisi laittaa luukut vielä nykyisiä rajoituksia jyrkemmin kiinni, kunnes rokote virusta vastaan on käytössä.

Ongelmia tulee molemmista suunnista enemmän, ratkaisuehdotuksia vähemmän.

Kertarytinä vai jatkuva kitinä? Lyhyempi kärsimys vai päättymätön pysähtyminen? On WHO:n malleja ja Ruotsin malleja. On hyvä muistaa, että niidenkin takana on inhimillisiä ihmisiä virheineen ja puutteineen. Tutkittu tietokin voi näissä osoittautua näissä olosuhteissa vajavaiseksi tai jopa vääräksi. Takkia pitää uskaltaa kääntää sujuvasti.

Maallikko ei oikein voi kuin yrittää ajatella, että totuus tässäkin lienee noin puolivälissä kuten yleensä.

Tuurilla ne isommatkin laivat seilaavat. Kukaan ei oikeasti tiedä, koska tämä on ohi ja miten tämä päättyy. Siitä huolimatta meidän pitää jatkaa elämää eteenpäin ja käyttää omaa järkeämme.

Mielipiteen muodostumisen vaikuttaa vahvasti myös ihmisen oma tilanne. Jos hän itse tai lähipiiriläinen on riskiryhmää, suhtautuminen on varmasti erilaista kuin perusterveellä kolmekymppisellä.

Pidemmän päälle on vaarallista karsinoida ihmisiä iän perusteella. Voin vain kuvitella, kuinka paljon monia yli 70-vuotiaita ärsyttää, kun heille puhutaan kuin tälle espanjalaiselle pikkutytölle. Senioreita on Suomessa pian miljoona ja heillä paljon vaikutusvaltaa niin kuluttajina kuin äänestäjinä.

Yhteisöllistä jarrua, paniikkia tai ei, pääsemme keventämään vain yksi ihminen kerrallaan. Kuluttaminen ja käyttäytyminen ovat mitä suuremmin psykologiaa.

Syksy on täynnä suuria kysymyksiä yleisestä yksityiseen. Koko maailma pidättää hengitystään, mihin jatkokaudestaan taisteleva Yhdysvaltain presidentti Donald Trump yltyy. Sisäisiä ongelmia hän yrittää varmasti peittää hyökkäämällä vieläkin tylymmin Kiinan kimppuun.

Venäjän presidentillä Vladimir Putinilla on vähintään samat paineet. Hän yrittää pitää puoliaan kaksinapaisemmaksi – ilman Venäjää – muuttuvassa maailmassa.

Euroopalla on kotiläksyt pahasti kesken, ja unioni natisee edelleen liitoksissaan. Pieni Suomi yrittää selviytyä. Kaikesta huolimatta meillä on siihen erinomaiset mahdollisuudet, jos emme ihan itse sotke asioitamme.

Suomalaiset ovat kriisitietoisia ja ovat osoittaneet sietävänsä epävarmuutta. Lisäksi suomalainen yhteiskunta toimii.

Viimeistään elokuun alussa olemme tosi paikassa. Tiedämme enemmän viruksen liikkeistä, lasten pitäisi palata kouluun, aikuisten töihin työpaikalleen ja hallituksen tehdä poliittisia valintoja.

Yhtä aikaa pitää pystyä leikkaamaan menoja, saada lisää tuloja ja vielä panostaa tulevaan kasvuun. Kyse ei totisesti ole helposta yhtälöstä, mutta ei kuitenkaan mahdottomasta.

Kaikesta huolimatta näissäkin olosuhteissa kannattaa nauttia kesästä. Onneksi nauttimisen kyvystä löytyy viitteitä kuluttajien tuoreissa aikomuksissa. Syksyyn on helpompi lähteä akut ladattuina.