Helsinkiläinen ravintoloitsija Hanna Paksula toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja avasi Pikku Hukka -kortteliravintolansa Helsingin Herttoniemessä marraskuussa, juuri ennen koronakriisiä. Onneksi rekrytoinnit olivat vielä kesken.
Remontin takia myös lounastarjoilun aloitus myöhästyi, ja lounaat pääsivät kunnolla vauhtiin vasta helmikuussa.
Juuri ennen koronakriisiä.
Vielä loppuvuodesta hyvästä keittiöhenkilöstöstä oli pääkaupunkiseudulla huutava pula. Pikku Hukkaan haettiin kahta kokkia, ja keittiössä työskenteli vaihteleva määrä ammattilaisia pääosin tuntityöntekijöinä.
Paksula huokaisee, että kaikeksi onneksi rekrytointeja ei ehditty viedä loppuun.
Ulos myydään isoja annoksia
Alueen asukkaat olivat ehtineet ottaa uudistuneen Pikku Hukan lämpimästi vastaan. Vuolaita kiitoksia tuli paitsi aterioiden päätteeksi ravintolassa, myös sosiaalisessa mediassa.
Kun uutiset Suomessa todetuista tartunnoista alkoivat lisääntyä, Pikku Hukassa päätettiin muuttaa toimintaa nopeasti ja taistella koronaa vastaan sisu, some ja saippua -taktiikalla. Ruokaa ryhdyttiin myymään ulos.
– Emme myy ravintola-annoksia vaan kotiruokakärjellä isoja annoksia rasioihin pakattuina. Idea on, että etätyötä tekevät ja samalla etäkoululaisia ja etäsoittotunteja valvovat vanhemmat voivat helposti ruokkia perheensä.
Ruoka tehdään Pikku Hukassa alusta asti itse, mutta se jäähdytetään ja pakataan. Annoksia voi säilyttää jääkaapissa tai pakastimessa. Mukana Paksulan apuna on yksi kokki.
Jos vain mahdollista, Paksula aikoo jatkaa ulosmyyntiä siten, että ruokaa etukäteen tilanneet voivat hakea sitä ravintolasta kerran viikossa.
Yhteiskunnan mahdolliset tuet täysin epäselviä
Yhtiökumppanit ottivat Pikku Hukkaa varten keskeytysvakuutuksen. Vakuutusyhtiön asiakaspalvelu on kuitenkin ruuhkautunut, eikä vielä ole selvinnyt, korvaako vakuutus koronakatastrofin vaikutuksia ja jos korvaa, minkä verran. Vai käykö niin ikävästi kuin monelle kollegalle, ettei vakuutusyhtiöltä heru euroakaan.
– Pitää lisäksi selvittää, että jos saamme vakuutuksesta jotakin takaisin, mahdollistaako se ulosmyynnin kerran viikossa – mikä ei kuitenkaan missään nimessä ole sellaista, että se pitäisi meidät hengissä. Mutta saisimme ulosmyynnin avulla maksettua edes osan laskuista emmekä olisi pelkkien tukien ja avustusten varassa.
Ja auttaisihan pienimuotoinenkin toiminta pitämään ravintolan ihmisten mielissä parempia aikoja odotellessa.
Paksula nimeää isoksi ahdistuksen aiheeksi monimutkaisen tilanteen: liiketoimintaa muotoillaan uuteen uskoon, kun samalla valvotaan lasten kotikoulua (joka sijaitsee osan aikaa ravintolan loosissa) ja yritetään ottaa selvää vakuutusten lisäksi mahdollisista apupakeista.
– Paitsi itse virus, myös epäselvä talous ovat helvetillisen pelottavia. Vaikuttaa siltä, että hakemusten selvittäminen ja täyttäminen eivät ole ihan yksinkertaisia juttuja. Ainakin minulle on vielä täysin epäselvää, kuinka yhteiskunta osallistuu tukemiseen.
Paksula korostaa, ettei hän kapinoi hallituksen tekemiä päätöksiä vastaan, koska tärkeintä on estää viruksen leviäminen.
– En myöskään aio osallistua jälkipuintiin, koska jälkiviisastelu on yleensäkin hyödytöntä eikä minulla ole osaamista epidemia-asioissa. Mutta nyt joka tapauksessa koko ala on asetettu samalle viivalle.