Kahden ministerin kriisiministeriö

Pääministeri Sanna Marin kertoi haastattelussa yllättyneensä viime viikkojen aikana, kuinka erillisissä siiloissa eri ministeriöt ja hallinto toimivat. Niinpä. Käytännön esimerkkejä ei enää tässä tarvitse luetella.

Kahden ministerin sosiaali- ja terveysministeriön täysin selkeää johtamisongelmaa ratkotaan näennäisellä sisäisen organisaation laatikkoleikillä, kun entisen kansliapäällikön valtaa ylijohtajana kavennetaan.

Jokainen voi kuvitella, keiden piirustuspöydillä näitä hahmotellaan. Niin ministeri Krista Kiuru kuin kansliapäällikkö Kirsi Varhila ovat porilaisia demareita. No, jokainen meistä on jostakin kotoisin.

Tässä tuoreimmassa panttaamistapauksessa THL:n ja STM:n johto pallotteli vastuuta toisilleen ala-arvoisella tavalla. THL:n asiantuntijoita on mukana ministeriön vetämässä ryhmässä ja sitä kautta vastuu tietojen välittämisestä kuuluisi STM:lle.

Ministeriön kansliapäällikkö heitti vastuun THL:lle ja viittasi lainsäädännöllisiin ongelmiin tiedon antamisesta. Onneksi ratkaisu löytyi ja on vielä aikaa niin, että talousasiantuntijat saavat taustat kuntoon ehdotustaan varten.

Koko tapaus vaikuttaa täysin turhalta ja kertoo karua kieltään viranomaisten yhteistyökyvyttömyydestä. Miten tällaisena aikana oikeasti on aikaa keskinäiseen nokitteluun?

Pääministeri nimitti valtiosihteerinsä vetämään ryhmää, jonka tarkoitus on varmistaa, etteivät tärkeät päätökset juutu ministeriöiden ja viranomaisten siiloihin. Mitäs tämä ryhmä oikein tekee, jos tällaisia asioita joudutaan selvittelemään erikseen?

Ministeriöt, työryhmät ja mietinnöt ja kaikki normaalin ajan poliittinen suhmurointi eivät kuulu tähän hetkeen. Aidossa kriisitilanteen organisaatiossa STM, THL ja muu alueellinen sote-hässäkkä kuuluisi yhden ihmisen vastuulle.

Jos tähän yrittää etsiä inhimillistä näkökulmaa, tulee mieleen tarina entisestä it-asiantuntijasta. Jos tekee järjestelmiin omia henkilökohtaisia virityksiä ja dokumentoi muutokset riittävän suurpiirteisesti, tulee asiantuntijasta yritykselle täysin korvaamaton ammattilainen.

Ei kai THL:n tai STM:n virkamiehiin ole tarttunut samaa tautia? Joka tapauksessa tilanne on surullinen, kun sekä hallituksen että kansan pitäisi luottaa viranomaisiin.

Kyse on toki kauhun tasapainosta, kun hyviä vaihtoehtoja ei ole. Päättämättömyys on myös kallista. Taloudelliset mittarit tarkentuvat koko ajan, mutta sosiaalisia ja kansanterveydellisiä tuhoja voi vain arvailla.

Pääministeri kertoi radiohaastattelussa luottavansa entisen EU-parlamentaarikon Liisa Jaakonsaaren oppeihin. Pitää puhua totta, hakea ratkaisuja ja luoda toivoa. Olisi enemmän kuin kansakunnan etu, että hän pystyisi vastaamaan tähän Liisan listaan.