Rekisteröinti onnistui. Kirjaudu sisään.

Tervetuloa! Ratkaisemme. Yhdessä.

Tervetuloa! Ratkaisemme. Yhdessä.

Tarkista salasana.

Hallituksen strategia tietää monelle ankeaa elämää

Jo pidemmän aikaa on ihmetelty, mikä on Suomen strategia ulospääsyyn koronatilanteesta. Vesa Vihriälä pitää Talouskriisin haastattelussa selvänä, että viruksen annetaan levitä hallitusti. Se tietää karuja aikoja noin joka viidennelle suomalaisista.

13.5.2020 Pekka Leiviskä
1
Vanhus istuu parvekkeella.
Kuva: Unsplash / Milena Trifonova

“Viestintä yleensä epäonnistuu, paitsi sattumalta.” Tämä edesmenneen viestinnän professori Osmo A. Wiion viestinnän ensimmäinen laki tuntuu nyt erityisen ajankohtaiselta.

Hallitus on yrittänyt kertoa, mikä on Suomen strategia koronakriisistä ulospääsyyn. Viesti on kuitenkin epäselvä. Ulkopuoliselta alkaa näyttää siltä, että todellista strategiaa ja sen vaikutuksia ei haluta sanoa vielä ääneen.

Hallitus on pääministeri Sanna Marinin (sd) ja sosiaali- ja terveysministeri Krista Kiurun (sd) johdolla yrittänyt kertoa, että Suomen tavoitteena on estää leviämistä. Kuten tautiekologian tutkijatohtori Tuomas Aivelo kertoi Helsingin Sanomissa, tavoitteena ei kuitenkaan ole estää viruksen leviäminen. Se pieni ero sanamuodoissa on valtava ero strategiassa.

Hallitukselle talouspolitiikan strategiasta raportin valmistelleen työryhmän vetäjä Vesa Vihriälä kertoo Talouskriisille, että Suomen strategia ei hänen mielestään perustu viruksen kukistamiseen.

“Tavoitteena ei ole estäminen siinä mielessä, että tapetaan virus niin, että sitä ei esiinny Suomessa lainkaan tai sitä esiintyy äärimmäisen vähän.”

Strategiana on siis Vihriälän mielestä varmistaa terveydenhuollon kantokyky ja pitää yhteiskunnan rattaita jollain tavalla pyörimässä samaan aikaan, kun virusta esiintyy Suomessa jatkuvasti. Tätä jatketaan, kunnes keksitään covid-19-tautiin hyvät hoitokeinot tai rokote. Tai sitten saavutetaan laumasuoja.

Tämä tietää hyvin ankeaa elämää noin viidesosalle suomalaisista. THL on nimittäin kertonut, että iän puolesta riskiryhmään kuuluu noin 870 000 suomalaista ja perussairauksien takia noin 200 000 suomalaista.

Elämänlaatu pitää varmistaa kaikille

Hallitus on koko ajan viestittänyt, että vaikka rajoitustoimia puretaan, riskiryhmiä suojellaan. Jos covid-19 hoidon tai rokotteen keksiminen kestää pitkälle ensi vuoteen, riskiryhmiä pitää suojella koko tämän ajan. Nyt tarvitaan konkretiaa siitä, miten tämä hoidetaan. Lisäksi tarvitaan arvokeskustelua.

Hyväksymmekö yhteiskuntana, että 1,2 miljoonaa riskiryhmäläistä käy kaupassa normaalisti ja ottaa elämänsä suhteen suurempia riskejä kuin muut suomalaiset? Vai pitäisikö riskiryhmiin kuuluville kustantaa vähintään ruuan kotiinkuljetukset?

Vihriälä on talouden asiantuntija, mutta häntä on ihmetyttänyt, että vanhempien ihmisten elintaso on jäänyt sivuhuomioon.

“Kun olen seurannut läheltä sellaisia, jotka ovat hoivakodeissa tai sairaaloissa, heillä toimintakyky romahtaa hyvin nopeasti, jos ei ole ulkoilua tai mitään sosiaalisia kontakteja. Herää kysymys, kuinka mielekästä on, jos elinpäiviä ei ole paljon jäljellä ja niistäkin viedään kaikki ilo.”

Jollain tavalla pitäisi Vihriälän mielestä päästä siihen, että riskiryhmään kuuluvatkin voisivat tavata ihmisiä ja ulkoilla. Muuten asetamme ihmiset kahteen luokkaan pitkäksi aikaa.

Se on ongelmallista jo ihmisoikeuksienkin näkökulmasta.

Laumasuoja vai hoitokeinot?

Virallisesti hallitus ei ole missään vaiheessa pitänyt laumasuojaa hyvänä strategiana. Viruksen hallittu leviäminen on kuitenkin herättänyt ihmetystä ja ajatuksia siitä, että Suomi kuitenkin olisi laumasuojan tiellä.

Oletetaan, että Suomi ei pyri laumasuojaan sars-cov-2-virusta vastaan. Siinä tapauksessa pelastusta odotetaan hoitomuodoista ja rokotteesta.

Suomen erottaa esimerkiksi Islannista, Etelä-Koreasta tai Uudesta-Seelannista se, että ne aikovat tukahduttaa viruksen. Ne ovat valmiita toimimaan heti, kun uusia tapauksia havaitaan.

Suomessa ollaan tyytyväisiä, jos tartuntoja tulisi tasaiseen tahtiin. Asiaa voi havainnollistaa myös tartuttavuusluku R0:n avulla. Kun se on alle yhden, keskimäärin yksi sairastunut sairastuttaa vähemmän kuin yhden henkilön, jolloin tartuntojen määrä laskee. Suomelle riittää lukemaksi noin yksi.

Suomi onkin joutunut strategiansa ansiosta sellaiseen maajoukkoon, joiden pitäisi tutkijaverkoston mielestä ryhtyä aktiivisempiin toimiin viruksen kukistamiseksi.

Pelon lievittäminen on vaikeaa

Kukistamisen ja leviämisen estämisen välillä on iso ero myös tunnepuolella. Kaikki liittyy pelkoon ja huoleen. Kun pelkoja saadaan lievitettyä, uskaltavat ihmiset taas käyttää palveluita lähes entiseen tapaan.

Pelkoa voidaan koronaviruksen tapauksessa lieventää tehokkaasti kahdella tavalla.

Ensimmäinen tapa on kertoa, että maassa ei juurikaan enää ole tautitapauksia. Toinen tapa on kertoa, että virus ei ole vaarallinen.

Toistaiseksi tämä viesti kääntyy niin, että maassa on tautitapauksia vielä pitkään, mutta jos olet perusterve, on sinulla vain pieni riski sairastua vakavasti.

Jokainen ymmärtää, mitkä viesteistä rauhoittavat paremmin. Ongelmia syntyy myös siitä, että viestittävien asioiden määrä kasvaa.

Siinä missä kukistamiseen tähtäävät maat voivat viestiä kansalaisilleen tautitapausten määrällä, pitää Suomessa viestiä kansalaisille myös siitä, millaisia hoitomuotoja covid-19-tautiin on, keille sairaus on vaarallinen, onko terveydenhoidossa riittävästi suojavarusteita ja tehohoitopaikkoja, miten rokotekehitys etenee, riittääkö rokotetta kaikille ja niin edelleen.

Määrän myötä kasvaa myös väärinymmärrysten määrä. Tai epäonnistumisten, kuten Wiio sen ilmaisi.

Lue myös: Vihriälän raportti: Jokaiselle jotakin tai myrkkyä hallitukselle

14.5.2020
0

Osallistu keskusteluun

Tarkista salasana.

Kirjoittajasta

Pekka Leiviskä

Vapaa toimittaja ja luova kynäilijä. Pekka Leiviskä kirjoittaa ja analysoi erityisesti talouden, yrittämisen ja työelämän ilmiöitä.